3DFysio -etäkuntoutushanke starttasi!

Olemme kaksi fysioterapeuttiopiskelijaa TAMK:sta ja pääsimme fysioterapiaopintoihin liittyvän harjoittelun kautta mukaan mielenkiintoiseen hankkeeseen; 3Dfysio -sovelluksella tehdyn kuntoutusohjelman käyttäminen etäkuntoutuksessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia vuorovaikutteisen 3DFysio-sovelluksen soveltuvuutta, käyttäjäkokemusta, motivaatiotekijöitä sekä kustannushyötyjä reumakuntoutujien etäkuntoutuksessa. TAMK:n lisäksi hankkeessa on mukana TTY, joka koordinoi tutkimusta ja hanketta. Kuntoutumiskeskus Apila vastaa kuntoutujien rekrytoinnista, suorittaa heille tarvittavat toimintakyky- ja elämänlaatumittaukset sekä avustaa sopivien harjoitteiden valmistamisessa sovellusta varten. Kineso Oy puolestaan tarjoaa itse sovelluksen sekä siihen tarvittavat päivitykset ja teknisen tuen pilotin aikana.

Voidaanko 3D Fysio -etäkuntoutussovelluksella parantaa kuntoutujien motivaatiota omaa kuntoutusprosessia kohtaan? Entä sitoutuvatko he siihen paremmin? 3DFysio -sovellus mahdollistaa sen, että kuntoutujat saavat kuntoutusjakson jälkeen yksilöllisiä ohjeita ja harjoitteita 3D:nä omalle tabletille. He voivat myös olla kommunikaatioyhteydessä omaan fysioterapeuttiinsa.

Mitä liikeharjoitteita sovellukseen valitaan..?

Olimme mukana hankepalaverissa  Kangasalla Kuntoutumiskeskus Apilassa, missä hankkeen eri osapuolia kokoontui yhteen (Kineso Oy, Apila, TAMK). Palaverin tarkoituksena oli valita myöhemmin kuvattavat liikeharjoitteet sovellusta varten.

Kuntoutumiskeskus Apilan palaverissa käytiin läpi sovellukseen kuvattavat liikeharjoitteet Apilan fysioterapeutin suorittamana

Ensisilmäys sovelluksesta näytti lupaavalta! Harjoitteen/liikesuorituksen näkyminen näytöllä 3D:nä mahdollisti mm. liikkeen suoritustekniikan tarkastelemisen, mistä suunnasta tahansa niin läheltä tai kaukaa kuin haluat, niin monta kertaa kuin tarvitset. Erityisesti fysioterapian tuloksellisuuden kannalta on tärkeää, että harjoitteiden suoritustekniikka on oikea. No, palataanpa siihen motivaatioon! Jos verrataan sovellusta kasaan kirjallisia ohjeita, niin näyttää siltä, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.

 

KAMERAT KÄY, OLE HYVÄ!

Liikeharjoitteiden kuvaukset, kohti 3D-sovellusta

Tammikuun 10.  päivä, ehkä yksi tärkeimmistä päivistä hankkeen käynnistymisen jälkeen. Sovellukseen valittujen liikkeiden kuvaukset alkavat Tohlopissa Mediapoliksella klo 9.00 hieman viileähköissä tunnelmissa. Viileyden tosin aiheuttaa ainoastaan ulkona paukkuva pakkanen, jonka vuoksi studionkin lämpötila on vilpoinen. Kuvaustiimi puolestaan on täynnä odottavaa innostusta siitä mitä tuleman pitää.

Mallihenkilön pukuun kiinnitettäviä markkereita

Studioon päästyämme tutustumme hieman kuvauksissa käytettävään teknologiaan. Liikkeiden kuvaukseen käytettävät kamerat oli kalibroitu edellisenä iltana, joten niitä ei saanut hipaistakaan tai kalibrointi täytyy tehdä uudestaan. Kamerat toimivat infrapunasäteiden kautta, jotka heijastuvat mallihenkilön asuun kiinnitettävistä markkereista takaisin kameraan. Näin saadaan dataa markkerin sijainnista. Monta kameraa yhdessä mahdollistavat kolmiulotteisen kuvan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tekee tietokoneen näytöllä esiintyvä virtuaalihahmo tämän datan pohjalta samoja liikkeitä kuin elävä mallihenkilö.

Markkerit kiinnitettyinä liikeharjoitteet suorittavan mallihenkilön (fysioterapeutti Katja Kellberg) pukuun.

Seuraavaksi markkerit kiinnitettiin liikeharjoitteet suorittavan mallihenkilön pukuun. Mallihenkilönä toimi Apilan kuntoutumiskeskuksen fysioterapeutti Katja Kellberg. Puvun on tehnyt käsityönä Kanadalainen firma 3X3 decines. Puvun tärkeimmät kriteerit olivat, että se on vartalonmyötäinen ja väriltään musta.

Markkereiden päät ovat heijastimen kaltaisia, jotta infrapunasäteet heijastuvat niistä takaisin kameroihin. Mitään muuta kiiltävää ei siis saanut olla kameroiden kuvaussäteellä silloin kun kamerat olivat päällä, muuten se näkyi myös tietokoneen näytöllä. Näin huomattiin esimerkiksi liikkeissä avustavan henkilön heijastimet ulkohousuissa ja kengissä, mutta ne saatiin helposti peittoon urheiluteipillä.

Kun kaikki oli valmista, niin ei kun kuvaamaan. Tietysti joku ”henkiolento” oli hipaissut yhtä kameraa ja kalibrointi piti tehdä  uudestaan. Sillä välin kerkesimme vielä käymään liikkeet läpi ennen varsinaista kuvausta. Pikku hiljaa käytännöt liikkeiden suorittamiseen rutinoituivat ja homma rullasi kivasti eteenpäin. Me fysioterapeuttiopiskelijat myös kuvasimme liikkeet videokameralla kaiken varalta ja toimimme liikkeen ”laadunvalvojina” yhdestä liikesuunnasta. Huomautettavaa ei tosin juurikaan tullut, niin taitavasti halliten mallihenkilö suoritti kaikki liikkeet.

Hieman haastetta aiheuttivat liikkeet, joissa mallihenkilö oli selällään tai raajat päällekkäin. Silloin markkerit peittyivät liikaa eivätkä kamerat saaneet tarpeeksi dataa asennosta. Jos sattui tällöin katsomaan virtuaalihahmoa tietokoneen ruudulta saattoi se olla melko akrobaattisissa asennoissa, mikä oli melko huvittavan näköistä. Näistäkin haasteista kuitenkin selvittiin ja kaikki suunnitellut liikkeet saatiin kuvattua ja vieläpä ihan aikataulussa. Matka jatkukoon…

Mallihenkilö ja valkokankaalla näkyvä virtuaalihahmo liikesynkassa

Jutun laativat fysioterapeuttiopiskelijat Mari Kenttälä ja Saija Tarvainen Tampereen ammattikorkeakoulusta

Posted in Digikuntoutus, Uncategorized | Leave a comment

New trainee in our Laboratory

Some information about our new member this Spring:

{
“name”: “Alexis”,
“age”: 20,
“origin”: “France”,
“description”: “Hello everyone, i’m here for an intership for 2 months.”,
“intern”: {
“studies”: “Electrical Engineering & Information Technology”,
“researchs”: “Spiking Neural Networks”,
“first-day”: “10/04/17”,
“last-day”: “30/06/17”,
},
“hobbies”: [
“guitar”,
“metal-Music”,
“video-Games”,
“programming”,
],
“dependencies”: [
“reliable internet connection”,
“listening music”,
“tea and coffee”,
“my girlfriend”
]
}

Warmly welcome to PervComp Lab!

Alexis is staying with us for 2 months but has already our 4 seasons here

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Väitös jaettujen digitaalisten mediasisältöjen kautta tapahtuvasta vuorovaikutuksesta

Pitkään Tietotekniikan laitoksen IHTE-ryhmässä vaikuttaneen Jarno Ojalan väitöskirja ”Studies of Content-Mediated Interaction: Insights into Activities, Motivations and User Experience Design” tarkistettiin julkisesti Tampereen teknillisessä yliopistossa perjantaina 7.4.2017. Väitöskirjassaan Ojala keskittyi jaettujen digitaalisten mediasisältöjen kautta tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja siihen liittyvään käyttäjäkokemukseen vaikuttaviin osatekijöihin.

Ojalan Lectio praecursoria

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimi professori David Frohlich (University of Surrey, UK).

Väitöstilaisuutta valvoi professori Kaisa Väänänen TTY:n tietotekniikan laboratoriosta.

Ojala suoriutui erinomaisesti, ja koko laitos onnittelee häntä!

Ojala työskentelee nykyään Vincit Oy:ssä. Toivotamme menestystä uralle myös jatkossa!

Teksti ja kuvat: Otto Kauhanen

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Digitaalisen kuntoutuksen uudet tuulet puhaltavat – 3DFysio –sovelluksen potentiaalit reumakuntoutuksen tukena

Terveisiä Suomen Mansesta nääs! Nimeni on Aino Ahtinen, ja toimin Tampereen teknillisellä yliopistolla tutkijatohtorina Tietotekniikan laboratoriossa, Ihmiskeskeisen teknologian yksikössä. Olen vastuullinen tutkija ja projektimanageri uudessa projektissamme, jota aion teille seuraavaksi esitellä.

Uusi projektimme nimeltä 3DFysio –sovelluksella tehdyn kuntoutusohjelman käyttäminen etäkuntoutuksessa – käyttäjäkokemukset, motivaatiotekijät ja soveltuvuus starttasi vuoden alussa. Projektimme kuuluu Kelan rahoittamaan Etäkuntoutus-hankkeeseen ja se on kaksivuotinen. Projektissamme tutkitaan uudenlaisen digitaalisen sovelluksen, 3DFysion, mahdollisuuksia toimia työkaluna reumakuntoutujien kuntoutusprosessissa. Sovellusta tutkitaan Kelan reumakuntoutuksessa, joka kestää yhdeksän kuukautta, ja joka järjestetään Kangasalalla kuntoutumiskeskus Apilassa. Kuntoutus sisältää lähijaksoja kuntoutumiskeskuksessa, mutta suurin osa ajasta vietetään kotioloissa. Haasteena onkin löytää käyttäjäystävällisiä keinoja, joilla kuntoutujat saataisiin vastuutettua ja motivoitua omaan kuntoutukseensa. Tutkimme siis, voisiko uudenlainen lähestymistapa, digitaalinen sovellus, joka näyttää harjoiteohjelman ja harjoitteet visuaalisesti ja monipuolisesti, ja joka mahdollistaa kuntoutujan ja fysioterapeutin kommunikoinnin kuntoutumiskeskuksen ulkopuolella, toimia motivoivana tekijänä harjoitteiden tekemistä kohtaan kuntoutujan omassa arjessa. Kuntoutujien lisäksi tarkastellaan ammattilaisnäkökulmaa eli kuntoutuksessa toimivien fysioterapeuttien kokemuksia sovelluksesta.

Kuntoutumiskeskus Apilan fysioterapeutti tutustuu tablettitietokoneeseen asennettuun 3DFysio –sovellukseen. 3DFysio on tamperelaisen pienyrityksen, Kineson, tuote.

 

Tutkimuksessa 10 teknologiaryhmäläistä saa reumasairauteensa liittyvän harjoiteohjelman ja kotiharjoitteluohjeet mukaansa tablettitietokoneeseen asennetussa sovelluksessa eli 3DFysiossa. Kontrolliryhmä puolestaan käyttää tällä hetkellä vallalla olevaa menetelmää eli paperiohjeita harjoitteista. Ryhmää ei voi kuntoutuja itse valita vaan se arvotaan. Molemmissa tapauksissa kuntoutumiskeskuksen fysioterapeutti luo harjoitusohjelman. 3DFysio -sovelluksessa harjoitteet visualisoidaan käyttäen 3D -animaatioita. 3DFysion harjoitteet poimitaan harjoitepankista, joka on luotu nimenomaan tätä tutkimusta varten. Harjoitteet kuvattiin aiemmin keväällä Motion Capture (liikkeenkaappaus) –tekniikalla Tampereen Tohlopissa yhteistyössä Keho Interactiven kanssa.

Projektin fysioterapeutit ja teknologia-asiantuntijat käyvät läpi Motion Capture-tekniikalla kuvattuja fysioterapiaharjoiteanimaatioita. Liikkeiden yksityiskohtia on mahdollista vielä tässä vaiheessa hioa ennen niiden viemistä sovellukseen. On tärkeää, että sovellus näyttää liikkeet juuri oikealla tavalla kuntoutujalle.

 

Tutkimus antaa hankkeen asiakkaalle eli Kelalle, sekä kuntoutuksen ammattilaisille tietoa etäkuntoutuksen uudenlaisista työkaluista, joilla pyritään kuntoutujan omaan vastuuttamiseen omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kustannustehokkaasti. Tutkimus tuottaa tieteellisiä tutkimustuloksia uudenlaisen kuntoutussovelluksen käyttäjäkokemuksista ja käyttömotivaatioista pitkäkestoisella kuntoutusjaksolla. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään myös tulevaisuuden fysioterapian ammattilaisten koulutuksessa alkaen Tampereen ammattikorkeakoulusta, joka  vastaa tutkimuksessa fysioterapeuttien näkökulman kartoittamisesta.

TTY:n lisäksi projektin partnereina toimivat siis upeat osaajat Tampereen ammattikorkeakoulusta, Kuntoutumiskeskus Apilasta sekä Kinesolta. Tällä ammattitaitoisella osaajajoukolla aiomme tutkailla digitaalisen kuntoutuksen uusia tuulia, tai ehkä jopa osaltamme puhkua ja puhaltaa hyvää, lämmintä tuulta 🙂


Näissä upeissa Kuntoutumiskeskus Apilan maisemissa tapahtuu kuntoutuksen lähijaksot. Näitä maastoja tulemme varmasti hyödyntämään myös projektilaisten välisiin kävelypalavereihin projektin aikana!

Terveisiä kaikilta projektin tekijöiltä! Aino Ahtinen

 

 

 

Posted in Digikuntoutus | Leave a comment

The Move

For the past 4 months visitors of TIE lab have seen chairs piled high on the sides of corridors, random cabinets everywhere, tables here and there and seemingly random piles of books, old theses and even empty tequila bottles on trolleys. All of this has been the result of nearly every single member of TIE lab staff moving office, as corridors G and H needed to be emptied, and people residing there had to be fit into premises in E and F corridors. While we were at it, it was decided that scattered research groups could now be moved together as well, and thus apart from a few individuals, indeed every member of TIE lab staff ended up clearing their old office and carrying their stuff to new digs.

People are grouped now mostly according to research area, as shown in the floor charts below. 1st floor’s F corridor is for software engineering and E corridor for UX people and SE teaching and testing. Computer engineering staff is found on the 2nd floor F and E corridors, along with the security group.

 

During the move loads of (even decades) old exam papers, article drafts and other miscellaneous items buried at the back of closets were sent to bins, but much was also gained. One concrete result of now only having one common coffee room for the staff (instead of two) has been the appearance of an espresso machine at the coffee room near E corridor, courtesy of the computer engineering Coffee Crew. We expect a dramatic increase in team spirit just because of this!

Some smaller items were also discovered during office cleanups, such as unidentified laptops, long lost favorite mugs and even a bullet (sadly, not a silver one) at the back of a shelf, left by some previous occupant.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Uudenuutukainen TUT Cyberlabs SecLab

Kiireinen tutkijamme Markku Vajaranta kiertelee pöytäryhmiä ja poimii käteensä johtoja, jotka lojuvat osittain lattialla.
– Nämä pitää vielä kiinnittää tänne pöydän alle. Muuten on valmista!

Sali TC205 on maalattu ja sisustettu uusiksi ja tilaan on rakennettu uusittu TUT Cyberlabs SecLab (Security Lab), jota tullaan käyttämään tietoturvakurssien käytännön harjoituksissa, esimerkiksi Tietoturvan jatkokurssilla ja Verkon tietoturva -kurssilla. Näistä etenkin jälkimmäinen on saanut opiskelijapalautteessa paljon kiitosta harjoituksistaan.

– Kurssi on siis todella käytännönläheinen ja ollut aiemminkin toteutukseltaa onnistunut. Nyt meillä on vielä uudet paremmin toimivat tilat sen toteuttamiseen, kertoo Vajaranta.

Tietoturvalabra oli aikaisemmin siinä Tietotalon osassa, jonka vuokrasopimus irtisanottiin. Nyt muuton yhteydessä tuli mainio tilaisuus muuttaa uusi tila mieleiseksi ja entistä toimivammaksi.

Labrassa on paljon rautaa, esimerkiksi kytkimiä, reitittimiä ja palomuureja. Opiskelija voi esimerkiksi murtautua Windows XP:hen. Harjoituksissa voidaan vaikkapa rakentaa jokaiselle opiskelijaryhmälle (pöytäryhmälle) oma “yrityksen verkko”, jolloin voidaan tehdä verkkohyökkäyksiä ryhmien välillä. Hyökkäykset voivat olla esimerkiksi DDoS-hyökkäyksiä.

– Labran käyttö on tehty helpoksi. Sitten kun opiskelija on solmussa, eli verkko on epäkunnossa ja kone jumiutunut, voidaan käydä irrottamassa kaapelit ja alle viidessä minuutissa uudelleenasentaa kone, jonka jälkeen seuraava opiskelija saa tulla taas menemään solmuun, kuvailee Vajaranta.

Kaikki labran laitteisto ei sijaitse opetustilassa, vaan labraa tukemassa on Internettiä mukaileva verkko, jonka rauta sijaitsee palvelinsalissa pari huonetta eteenpäin. Samasta paikasta löytyy DDoS-hyökkäyksiä varten pakettigeneraattori, josta Vajaranta ei suostu kertomaan enempää. Lisäksi löytyy kaksi virtualisointialustaa opiskelijakäyttöön kurssien ajaksi. Näille opiskelija saa itse asentaa haluamansa käyttöjärjestelmät ja ohjelmistot esimerkiksi verkon tietoturvakurssilla. Näin annetaan opiskelijalle valinnanvaraa käyttää sellaisia työkaluja mitä haluaa esimerkiksi keskitetyn käyttäjähallinnan pystyttämiseen. Kurssihenkilökunta toki antaa suosituksia miten homma voisi toteutua helpoiten.

Laboratorioverkko palvelee myös henkilökunnan virkistystoiminnassa.
– Laboratorioverkkoon on liitetty älytelevisio. Erittäin mukava aamupala on käydä kaatamassa tämä älytelkkari verkkohyökkäyksellä, yllyttää Vajaranta.

Aina kannattaa olla sopivasti varuillaan. : )

Kuvat: Terhi Kilamo ja Jari Salo

Posted in teaching | Tagged , , | Leave a comment

Projektityö kurssi 2016-17 päätökseen

Tämän lukuvuoden projektityökurssi on lopputoimia vailla valmis. Viime perjantaina nähtiin kurssin loppuesitykset. Tänä vuonna opiskelijoita oli 74 ja näin ollen projekteja pääsi toteuttamaan 13 ryhmää, joista 12 projektia pääsi aivan maaliin asti. Kolmen jakson eli noin viiden kuukauden tiukan puurtamisen jälkeen opiskelijat esittelivät hyvin onnistuneiden projektiensa tuloksia. Töitä projekteissa tehtiin erilaisilla tuntimäärillä, keskimääräisen tuntimäärän ollessa kuitenkin noin 218 tuntia opiskelijaa kohden. Koko kurssin toteutunut tuntimäärä yhteensä on noin 15500 tuntia. Tämän ja ensi viikon aikana on projektiryhmillä vielä vihonviimeinen puristus loppupalavereiden muodossa. Loppupalavereissa käydään läpi saavutettu tuote, mutta erityisesti projekti, sen kulku ja opit.

Kaikista projekteista ”vain” kaksi joutui fokusoimaan projektin sisältöä kesken kurssin. Ensimmäinen niistä, varmaankin johtuen varhaisesta projektin vaiheesta, suoriutui uudella projektiaiheella onnistuneesti. Toinen näistä uudelleen fokusoiduista projekteista ei valitettavasti selvinnyt kunnialla aivan maaliin asti. Tämänkin projektin epäonnistumisen opit otettiin loppuesityspäivänä opiskelijoiden keskuudessa hyvin vastaan ja se voittikin opiskelijoiden äänestämänä parhaan loppuesityksen palkinnon. Sanotaanhan usein, että vain virheitä tekemällä oppii.

Kurssin ja projektien statistiikasta sen verran, että projekteihin tehtyjä tunteja seurattiin viikkotasolla koko projektien eliniän ajan. Suurimmat projektit tunneissa mitattuina olivat luokkaa 1700 tuntia ja pienimmät noin 700 tuntia. Viikoittain seurattiin myös projektikohtaisesti keskimääräisten työtuntien määrää ja sen edistymistä (kuva alla), josta nähdään projektien keskimääräisen henkilökohtaisen tuntimäärän vaihdelleen 120 ja parhaimmillaan yli 300 tunnin välillä. Kuvasta voidaan nähdä ja näin jälkeen päinkin todeta, että alimman tuntimäärän saavuttaneet projektit ovat usein olleet vaikeuksissa projektin tavoitteiden saavuttamisessa. Näin oli myös tänä vuonna.

Uusina asioina kurssille tänä vuonna tulivat projektin seurannan työkaluksi projektikohtainen burnup-chart ja arviointiin palautettiin muutaman vuoden tauon jälkeen arvosteluasteikoksi perinteinen 0-5. Burnup-kaaviota kokeiltiin jo kesken edellisen kurssin toteutuksen, mutta silloin havaittiin sen olevan vaikeasti ymmärrettävä ja toteutettava opiskelijavetoisissa projekteissa. Tänä vuonna kaavio otettiin käyttöön uudelleen heti kurssin alussa ja sitä ohjeistettiin (välillä rautalankaakin vääntäen) useampaan kertaan kurssin aikana. Kaavion tuli esittää projektin lopputuotteen tehtäväjonon (backlog) kokoa, toteutuksen suunnittelua ja itse toteutusta pyrähdyksittäin (sprint). Tämä tieto lienee myös arvokasta dataa tuleville tutkimuksille aiheen tiimoilta. Uudistettu arvosanajärjestelmä perustui saavutettuihin pisteisiin (0-60p). Ne muodostuivat toteutetun projektin onnistumisesta ajallisesti ja laadullisesti (tekeminen ja lopputuote), asiakkaan antamasta palautteesta, sekä ns. henkilökohtaisesta osasta. Henkilökohtaisen osan elementit olivat opiskelijoiden ristiinarviointi ja kurssin henkilökunnan opiskelijoille antama henkilökohtaista suoriutumista kuvaava arvio.

Tämän vuoden kurssille ominaista oli kova työmäärä useimmissa projekteista, sillä esimerkiksi edelliseen vuoteen verrattuna opiskelijakohtainen keskimääräinen tuntimäärä nousi yli 20 tuntia.

Loppuesityspäivää olivat seuraamassa ja oppeja ammentamassa kaikki kurssin opiskelijat (kuva alla), kurssin henkilökunta, muuta laitoksen väkeä, asiakkaiden edustajia ja loppuesityspäivän sponsorin, OpusCapitan, edustajat. Opiskelijat saivat äänestää parhaan loppuesityksen. Parhaan loppuesityksen palkitsivat sekä kurssin henkilökunta, että sponsorin edustajat. Nämä parhaat esitykset palkittiin loppuesityspäivän perinteisessä iltajuhlassa Teekkarisaunalla. Myöhemmin kurssin henkilökunta arvioi mielestään parhaan projektin katsoen sitä lopputuotteen, projekti onnistumisen ja hallitun prosessin näkökulmista. Tämä ryhmä tultaneen perinteisesti palkitsemaan Pitky:n stipendillä.

Asiakaspalauteprosessi on vielä kesken, mutta jo nyt on havaittavissa asiakkaiden olleen tyytyväisiä saamiinsa tuloksiin, vaikka aina aivan kaikki alkuperäiset vaatimukset tuotteelle eivät toteutuneetkaan. Nähtyämme loppuesityspäivän tulokset voimme olla tyytyväisiä. Kurssi on saavuttanut tavoitteensa ja opiskelijat ovat oppineet paljon. Suuri kiitos kuuluu kaikille; opiskelijoille, asiakasyrityksille, sponsorille (OpusCapita) sekä kurssin henkilökunnalle!

Projektien opeista viisastuneena kevään odotusta kaikille,

Harri Sten, kurssin vastaava

Posted in teaching | Tagged | Leave a comment

Doctoral defence: the stand up edition

Timo’s lectio praecursoria

MSc Timo Lehtonen defended his doctoral thesis Metrics and Visualizations for Managing Value Creation in Continuous Software Engineering on Friday. Professor Hannu-Matti Järvinen acted as custos and the opponent professor Pekka Abrahamsson came from the Norwegian University of Science and Technology in Trondheim.

In his thesis, Timo developed novel metrics and visualisations on top of the data produced by the software development tools. The developed artifacts aim to help to understand and manage value creation in software teams. The metrics and visualisations developed make lean continuous improvement of the development process possible. In addition, the development organization can get new information on the process which is not otherwise easily available.

The defence itself provided an entertaining couple of hours with discussion that made the audience, which was quite significant for a defence, laugh while staying on point at the same time. Timo answered prof Abrahamsson’s questions well and defended his work thoroughly. We also got to see some visualisations.

First Timo took to the board and drew some visualisations…

…and then the opponent followed with his own take on visualisation.

All in all, we had a blast. Prof Abrahamsson will be back in May to act as an opponent once more. Make sure you don’t miss it. Congratulations Timo!

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Vanishing Point: Marko Leppänen’s doctoral defence 27.2.

On Friday 27.2. Marko Leppänen defended his work titled “Vanishing Point: Where Infrastructures, Architectures, and Processes of Software Engineering Meet”. For the last time at Pervasive Computing, professor Tommi Mikkonen acted as custos. Marko’s opponent was professor Heikki Saikkonen from Aalto University.

Marko’s work was on continuous delivery of software products. In his work Marko investigated  the relationship between the tool infrastructure needed, the development processes and the architecture of the software product. The thesis focused on the context of increasing the speed of delivery  combined with the idea of continuous feedback. The work also regarded the ramifications of rapid software delivery.

https://twitter.com/PervasiveTUT/status/824929450190106624

The defence was a master class on doctoral defences. The questions placed by the opponent were tough but fair and Marko answered very professionally and smoothly. The discussion, albeit short, was a true discussion among two software engineering researchers. The audience, and the custos even, enjoyed it wholeheartedly.  Congratulations Marko!

Posted in PhD thesis, research | Leave a comment

Exit words from Matti Vuori

Hi, “pervasivians” and others,

This department is like any other in the sense that people enter and leave often without any notice. At least many new workers are announced via this blog — which is an improvement over how things were when I arrived. But of those who leave, we rarely hear a thing. Today is the last day of my contract, so here are a couple of last words from me. This is not a proper post mortem, only only some notes that could be of “human interest”.

I joined you 5,5 years ago, for three reasons. First, that was the darkest time ever in the ICT job market in Tampere and I had been laid out from one company, which left little interest in the then very depressed, apathetic private sector. I knew docent Mika Katara, who invited me to TUT to work on a project about development of safety-critical systems for a couple of months. After that the job continued as a teaching associate, with the main focus of working in research projects and in teaching software testing, with a requirement of doing a dissertation on the side. The third reason for joining the department was that I was interested to see what the department does and how they do it. I was particularly interested in joining a workplace with professor Ilkka Haikala, whom I had learned to know a little before, but unknown to me, he had passed recently. That is one lesson to every expert organisation: is is good to have interesting gurus that tempt outsiders, especially at times when there are no fantastic domains of activity.

Now the contract, with a small extension, is done, just as is the dissertation about testing competences that respond to the changes in our environment (the defense following later) – well, actually it is just as much about product development competences, which start in the development of great concepts. Also the local private sector seems very much alive – both in business sense and psychologically it is active and energetic. So it is a good time to leave.

The good things here were the opportunity to use my knowledge in teaching and in research, the new learnings from TUT and Inforte seminars about topics varying from patenting via startups to cognitive computing, and the involvement in developing the university collaboration with Demola in the InnoPilotti project, as well as many other things. The whole world is now hyped about robots and in one project  we reseacher using them for testing.

Oh, one thing to mention is that when I arrived at TUT, Tensu soon asked me to enter, after him, as TUT’s representative the board of Pitky, which I’m currently chairing. It has been nice – and has given the opportunity to arrange the TUT/Pitky collaborative Testauspäivä a couple of times. Now TUT should get a slot in the board as I’m not representing you. TUT understands the importance of local collaboration with industry better than any other university and Pitky has always been an important operative and symbolic channel for that (societies and individuals live off symbols and meanings). “Act local” is the final and brightest measure of science and maintaining good practices is the measure of civilisation.

Ok, so that’s that. Now I’ll need to find work in somewhere else.

Thanks and goodbye to all,

Matti Vuori

http://www.mattivuori.net
matti.vuori@mattivuori.net
Twitter: @Matti_Vuori
050 3605429

Posted in Uncategorized | Leave a comment