3DFysio -etäkuntoutushanke starttasi!

Olemme kaksi fysioterapeuttiopiskelijaa TAMK:sta ja pääsimme fysioterapiaopintoihin liittyvän harjoittelun kautta mukaan mielenkiintoiseen hankkeeseen; 3Dfysio -sovelluksella tehdyn kuntoutusohjelman käyttäminen etäkuntoutuksessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia vuorovaikutteisen 3DFysio-sovelluksen soveltuvuutta, käyttäjäkokemusta, motivaatiotekijöitä sekä kustannushyötyjä reumakuntoutujien etäkuntoutuksessa. TAMK:n lisäksi hankkeessa on mukana TTY, joka koordinoi tutkimusta ja hanketta. Kuntoutumiskeskus Apila vastaa kuntoutujien rekrytoinnista, suorittaa heille tarvittavat toimintakyky- ja elämänlaatumittaukset sekä avustaa sopivien harjoitteiden valmistamisessa sovellusta varten. Kineso Oy puolestaan tarjoaa itse sovelluksen sekä siihen tarvittavat päivitykset ja teknisen tuen pilotin aikana.

Voidaanko 3D Fysio -etäkuntoutussovelluksella parantaa kuntoutujien motivaatiota omaa kuntoutusprosessia kohtaan? Entä sitoutuvatko he siihen paremmin? 3DFysio -sovellus mahdollistaa sen, että kuntoutujat saavat kuntoutusjakson jälkeen yksilöllisiä ohjeita ja harjoitteita 3D:nä omalle tabletille. He voivat myös olla kommunikaatioyhteydessä omaan fysioterapeuttiinsa.

Mitä liikeharjoitteita sovellukseen valitaan..?

Olimme mukana hankepalaverissa  Kangasalla Kuntoutumiskeskus Apilassa, missä hankkeen eri osapuolia kokoontui yhteen (Kineso Oy, Apila, TAMK). Palaverin tarkoituksena oli valita myöhemmin kuvattavat liikeharjoitteet sovellusta varten.

Kuntoutumiskeskus Apilan palaverissa käytiin läpi sovellukseen kuvattavat liikeharjoitteet Apilan fysioterapeutin suorittamana

Ensisilmäys sovelluksesta näytti lupaavalta! Harjoitteen/liikesuorituksen näkyminen näytöllä 3D:nä mahdollisti mm. liikkeen suoritustekniikan tarkastelemisen, mistä suunnasta tahansa niin läheltä tai kaukaa kuin haluat, niin monta kertaa kuin tarvitset. Erityisesti fysioterapian tuloksellisuuden kannalta on tärkeää, että harjoitteiden suoritustekniikka on oikea. No, palataanpa siihen motivaatioon! Jos verrataan sovellusta kasaan kirjallisia ohjeita, niin näyttää siltä, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.

 

KAMERAT KÄY, OLE HYVÄ!

Liikeharjoitteiden kuvaukset, kohti 3D-sovellusta

Tammikuun 10.  päivä, ehkä yksi tärkeimmistä päivistä hankkeen käynnistymisen jälkeen. Sovellukseen valittujen liikkeiden kuvaukset alkavat Tohlopissa Mediapoliksella klo 9.00 hieman viileähköissä tunnelmissa. Viileyden tosin aiheuttaa ainoastaan ulkona paukkuva pakkanen, jonka vuoksi studionkin lämpötila on vilpoinen. Kuvaustiimi puolestaan on täynnä odottavaa innostusta siitä mitä tuleman pitää.

Mallihenkilön pukuun kiinnitettäviä markkereita

Studioon päästyämme tutustumme hieman kuvauksissa käytettävään teknologiaan. Liikkeiden kuvaukseen käytettävät kamerat oli kalibroitu edellisenä iltana, joten niitä ei saanut hipaistakaan tai kalibrointi täytyy tehdä uudestaan. Kamerat toimivat infrapunasäteiden kautta, jotka heijastuvat mallihenkilön asuun kiinnitettävistä markkereista takaisin kameraan. Näin saadaan dataa markkerin sijainnista. Monta kameraa yhdessä mahdollistavat kolmiulotteisen kuvan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tekee tietokoneen näytöllä esiintyvä virtuaalihahmo tämän datan pohjalta samoja liikkeitä kuin elävä mallihenkilö.

Markkerit kiinnitettyinä liikeharjoitteet suorittavan mallihenkilön (fysioterapeutti Katja Kellberg) pukuun.

Seuraavaksi markkerit kiinnitettiin liikeharjoitteet suorittavan mallihenkilön pukuun. Mallihenkilönä toimi Apilan kuntoutumiskeskuksen fysioterapeutti Katja Kellberg. Puvun on tehnyt käsityönä Kanadalainen firma 3X3 decines. Puvun tärkeimmät kriteerit olivat, että se on vartalonmyötäinen ja väriltään musta.

Markkereiden päät ovat heijastimen kaltaisia, jotta infrapunasäteet heijastuvat niistä takaisin kameroihin. Mitään muuta kiiltävää ei siis saanut olla kameroiden kuvaussäteellä silloin kun kamerat olivat päällä, muuten se näkyi myös tietokoneen näytöllä. Näin huomattiin esimerkiksi liikkeissä avustavan henkilön heijastimet ulkohousuissa ja kengissä, mutta ne saatiin helposti peittoon urheiluteipillä.

Kun kaikki oli valmista, niin ei kun kuvaamaan. Tietysti joku ”henkiolento” oli hipaissut yhtä kameraa ja kalibrointi piti tehdä  uudestaan. Sillä välin kerkesimme vielä käymään liikkeet läpi ennen varsinaista kuvausta. Pikku hiljaa käytännöt liikkeiden suorittamiseen rutinoituivat ja homma rullasi kivasti eteenpäin. Me fysioterapeuttiopiskelijat myös kuvasimme liikkeet videokameralla kaiken varalta ja toimimme liikkeen ”laadunvalvojina” yhdestä liikesuunnasta. Huomautettavaa ei tosin juurikaan tullut, niin taitavasti halliten mallihenkilö suoritti kaikki liikkeet.

Hieman haastetta aiheuttivat liikkeet, joissa mallihenkilö oli selällään tai raajat päällekkäin. Silloin markkerit peittyivät liikaa eivätkä kamerat saaneet tarpeeksi dataa asennosta. Jos sattui tällöin katsomaan virtuaalihahmoa tietokoneen ruudulta saattoi se olla melko akrobaattisissa asennoissa, mikä oli melko huvittavan näköistä. Näistäkin haasteista kuitenkin selvittiin ja kaikki suunnitellut liikkeet saatiin kuvattua ja vieläpä ihan aikataulussa. Matka jatkukoon…

Mallihenkilö ja valkokankaalla näkyvä virtuaalihahmo liikesynkassa

Jutun laativat fysioterapeuttiopiskelijat Mari Kenttälä ja Saija Tarvainen Tampereen ammattikorkeakoulusta

This entry was posted in Digikuntoutus. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *