Etä/digikuntoutuksen haasteet – työpaja Kansaneläkelaitoksella

3DFysio -digikuntoutusprojektin puitteissa pääsimme eilen fysioterapeutti Katja Kellbergin kanssa osallistumaan mielenkiintoiseen työpajaan, jossa pohdittiin etä/digikuntoutukseen liittyviä haasteita ja niiden ratkaisuja. Mukana oli Kelan etäkuntoutushankkeesta monia projekteja liittyen hyvin monenlaisiin kuntoutuksen osa-alueisiin, mm. aivovammat, lasten puheterapia, fysioterapia, psykoterapia. Kelan Jarkko Honkonen veti työpajan erittäin pedantisti ja aikataulussa pysyttiin minuutilleen (erittäin ihailtavaa toimintaa; hatunnosto!). Allekirjoittanut koki muutamia valaistumisia päivän aikana.

Tämä Kansaneläkelaitoksen kyltti teki suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen.

Ensimmäinen valaistuminen: digikuntoutus sisältää useimmiten videoyhteyden avulla muodostettuja kuntoutustapaamisia. Oman projektimme ja sovelluksemme lähestymistapa etäkuntoutukseen on hieman valtavirrasta poikkeava. Meidän mallissamme videoyhteyttä ei ole, vaan etäkuntoutus perustuu fysioterapialiikkeiden näyttämiseen uudella, rikkaammalla tavalla kuntoutujan arjessa, liikkeiden tekemisen ylöskirjaamiseen sekä mahdolliseen palautteen kirjoittamiseen, ja ehkä tärkeimpänä aspektina kuntoutujan ja fysioterapeutin väliseen tekstuaaliseen kommunikaatiokanavaan. Kiinnostavaa onkin vertailla tekstuaalista kanavaa videoyhteyden avulla tapahtuvaan kommunikointiin sitten kun saamme lopullisia tuloksia.

Toinen valaistuminen: digikuntoutukseen liittyvä terminologia pitäisi määritellä ja yhdenmukaistaa. Aivan kuten muillakin monitieteisillä aloilla, myös etäkuntoutuksen ympärillä leijuu monenlaista termiä ja määritelmää. Joku puhuu etäkuntoutuksesta, toinen digikuntoutuksesta, ja kolmas jopa telekuntoutuksesta (allekirjoittaneen mielipide: kolmas kuulostaa kyllä melko vanhanaikaiselta..) Terminologia pitäisi määritellä ja yhdenmukaistaa, jotta hoitohenkilökunta, palveluntuottajat, kuntoutujat ja muut asianosaiset voisivat jatkossa puhua samaa kieltä ja puhuessaan tarkoittaisivat keskenään samoja asioita.

Kolmas valaistuminen: digikuntoutus ei voi korvata ihmistä. Tämä on ollut kyllä ajatuksissa ihan alusta asti, mutta työpaja sai taas konkreettisesti miettimään tätä seikkaa. Monilla kuntoutukseen liittyvillä tahoilla on pelkoja ja huolia siitä, että laitteet tulevat korvaamaan ihmisen. Se lienee suurin syy siihen, että etäkuntoutukseen saattaa liittyä melko negatiivisiakin asenteita ja siihen ei välttämättä haluta kovin mielellään lähteä mukaan. Etäkuntoutuksen tavoitteena ei todellakaan ole korvata ihmisammattilaisen työtä, vaan päinvastoin tuoda lisäarvoa niihin hetkiin ja aikoihin, jolloin kuntoutuja ei voi olla kasvotusten tapahtuvassa kontaktissa ammattilaiseen. Digikuntoutus tulee osata muotoilla ja markkinoida oikealla tavalla.

Neljäs valaistuminen: kuntoutusteknologioiden kehitykseen liittyy monenlaisia mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuksia ihmis

Keskustelun tuloksia digikuntoutussovelluksiin liittyvistä motivaatiotekijöistä.

keskeisestä näkökulmasta. Digikuntoutusteknologioiden kehittäminen tuo mukanaan monenlaisia  haasteita ja kysymyksiä, joihin vielä ei ole valmiita vastauksia, mm. miten teknologioilla luodaan luottamuksellinen suhde asiakkaan ja ammattilaisen välillä; miten kommunikaatio toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla (väline, määrä ja laatu); millaisia motivaatiokeinoja teknologia voi tarjota kuntoutujan arkeen; millaisilla teknologisilla keinoilla kuntoutusaktiviteetit saadaan integroitua kuntoutujien tavalliseen arkeen; miten “teknologiaähky” voidaan ottaa huomioon kuntoutusmalleissa ja sovelluksissa…

 

Toki päivän aikana käsiteltiin myös teknologian itsensä aiheuttamia haasteita, mm. verkko-ongelmat tunnistettiin kaikissa projekteissa, sisäänkirjautumiset ja muut tietoturva-asiat olivat osoittautuneet todella monimutkaisiksi, sekä vaihtelevuus laitekannassa aiheuttaa ja tulee aiheuttamaan haasteita sovellusten toimivuuteen. Monissa projekteissa oli luovasti keksitty plan b:tä tilanteisiin, joissa esim. yhteys ei toimi. Kuntoutustapaamistahan ei voi siirtää teknologisten ongelmien vuoksi.

Jutun kirjoitti: Aino Ahtinen, 3DFysion vetäjä ja kävelypalaveriohjaaja

Ps. Kuka sanoo että työpajapäivät ovat pelkkää istumista? Reippailu Pasilan asemalta Kelan konttoriin ja takaisin rakennustyömaita ja raideliikennettä uhmaten tuotti mukavasti askelia rannelaitteeseen ja kuka määrää, ettei työpajapäivän aikanakin voisi nousta välillä ylös (etenkin kun rannelaite käskee) ja hieman aktivoida itseään. Tavoite saavutettu!

Pienillä valinnoilla työpajapäivänkin aikana saa kerättyä mukavasti askeleita!

This entry was posted in Digikuntoutus and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *